Viimeinen tyttö

Olin Isisin vankina

Nadia kasvoi Irakissa pienessä rauhallisessa kyläyhteisössä. Kylän asukkaat olivat jesidejä, eivät muslimeja. Isisin valloittaessa Irakia myös Nadian kylän olosuhteet huononivat. Pian Isis tuhosi kylän, teloitti miehet ja myi nuoret naiset seksiorjiksi terroristijärjestönsä taistelijoille. Myös Nadia myytiin orjuuteen, jossa hän oli "vain omaisuutta", ikäänkuin hän ei olisi ollenkaan ihminen. Onneksi hän onnistui pakenemaan ja kertoo nyt meille tarinansa.

Hiljattain Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Nadia Muradin "Viimeinen tyttö" on silmät avaavaa luettavaa. Se kertoo kaksi tarinaa; Nadian oman tarinan Isisin vankina ja laajemman tarinan Irakin jesidivähemmistön julmasta kohtelusta ja heidän vainoamisestaan. Kirja saa tuntemaan kiitollisuutta meidän helppoja olosuhteita kohtaan, toisaalta se on kaunis kertomus Nadian rakkaudesta omaan kotikyläänsä, perheeseensä ja siihen ainutlaatuiseen kulttuuriin jossa hän kasvoi. Nadia puhuu rohkeasti myös epäoikeudenmukaisuudesta; yksittäisten ihmisten yleisestä haluttomuudesta puuttua näkemiinsä vääryyksiin. Toisaalta hän kertoo ihmisistä, jotka laittoivat oman henkensä alttiiksi auttaessaan häntä pakenemaan.

Suosittelen Nadian tarinan lukemista jokaiselle suomalaiselle, sillä maassamme asuu yhä enemmän pakolaisia monista eri taustoista. Emme omista lähtökohdistamme pysty ymmärtämään heidän kohtaamiaan vaikeuksia, mutta voimme yrittää asettua heidän asemaansa kun kuulemme heidän elämäntarinansa. Nadian tarina on järkyttävä ja toivon, että se auttaa meitäkin olemaan myötätuntoisia pakolaisia kohtaan.