Sandra

Torpan emäntä Sandra miettii vuonna 1918: Miten ihmeessä sota osui suoraan meidän pihaan?

Klaara tutkii vanhaa perintökirstua ja löytää sieltä sukuvalokuvia ja kuluneen vanhan vihkon. Vihko on Klaaran isoäidin Sandran päiväkirja ja kertoo 1900-luvun alkuvuosista. Sen kautta Klaara pääsee läheltä seuraamaan Sandran ja hänen miehensä Jannen työntäyteistä torpparielämää taksvärkkeineen. Sisällissodan puhjettua Jannekin ajautuu punakaartiin ja hän joutuu valtionpetoksesta vankileirille kuudeksi vuodeksi. Tästä alkaa monen vuoden raadanta kun Sandran ja lasten on pärjättävä omillaan. Kirjassa seurataan myös Sandran kälyn, omapäisen Lyytin, palvelustyttöelämää.

Tässä kirjassa on tarkasti kuvattu tuon ajan säätyelämää naisten näkökulmasta. Kuinka kekseliäitä ihmiset olivat kun ei ollut vaatteita eikä ruokatarvikkeita. Voi todella tuntea millaista elämä oli ja kuinka sota kosketti kaikkia, halusi tai ei.

"Ei tämmöistä voi olla, tässä on nyt kaikki semmoista ettei näin voi olla. Lapsilla jatkuva nälkä, kun suolakalatkin loppuivat. Olen kiertänyt metsissä katsomassa josko löytyisi korvasieniä tai edes viimevuotisia puolukoita, jotain aina, ketunleipiä ainakin. Matkalla nappasin monesti nälkääni kuusenkerkkiä."