Pixonin pojat

Lukuviikolla Pietarsaaren kirjastossa oli esillä Malin Kivelän kirja ”Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo”. Asiakkailla oli mahdollisuus lukea kirja paikan päällä ja kirjoittaa kysymyksiä kirjailijalle. Malin vastasi mielellään kirjastosta lähetettyihin kysymyksiin ja nyt saatte lukea kysymykset ja vastaukset.

Malin Kivelä
Kuvaaja: Tina Axelsson
Kirjan on kuvittanut Linda Bondestam.

Kysyjien nimet: Thilde, Josefine, Matilda, Millandra, Aleksi, Otto, Oliver, Tilde, Fanny, Carl, Noah, Victor, Cassandra, Cajsa, Ida, Elvin, Adrin, Filippa, Patricia.

Tässä kysymykset ja Malin Kivelän vastaukset:

Mistä sait idean?

Minulla on neljä poikaa ja idea sai alkunsa syyslomalla monta vuotta sitten kun yritin saada heitä ulkoilemaan ja urheilemaan. He vain halusivat tuijottaa erilaisia näyttöpäätteitä.

Missä poikien isä on?

En ole ihan varma. Ehkä hän asuu muualla jos vanhemmat ovat vaikka eronneet. Tai ehkä hän on töissä melkein koko ajan? Halusin kirjaan hieman erilaisen perheen enkä tyypillistä äiti-isä-lapset-perhettä. Maailmassa on niin monia erilaisia perheitä ilman mitään sen kummempaa dramatiikkaa.

Miksi lapset olivat poikia eikä tyttöjä?

Se johtuu varmasti siitä että omat lapseni ovat kaikki poikia ja sain inspiraation suoraan heiltä.

Miksi juuri lohikäärmeitä eikä yksisarvisia tai vaikka apinoita?

Hm. Lohikäärme, ötökkä ja dinosaurus ovat suosikkiohjelman hahmoja ja nämä sitten esiintyvät kukkulan leikeissä. En yhtään tiedä mistä idea tuli. Yksisarviset olisivat olleet tosi makeita! Hyvä idea.

Pietarsaari, lukuviikko2016
Miksi he eivät kuolleet???!!

Kohtaus jossa he kuolevat on eräänlainen leikki lukijan kanssa: oikein ylilyöntien ylilyönti, vanhempien saarnojen ja huolien liioittelua. ”Jos syöt liikaa karkkia niin käy huonosti …” ja ”Silmäsi muuttuvat neliskanttisiksi jos tuijottaa ruutua liian kauan …” jne. kuten vanhemmat tapaavat tehdä, myös minä, koska tiedämme miten oikeasti pitäisi elää: syödä vain kasviksia ja liikkua ulkona. Olisi ollut liian kauheata jos lapset olisivat oikeasti kuolleet. Kirjan sanoma ei ollut sellainen. Pikemminkin halusin nähdä miten pitkälle lastenkirjassa voi mennä – ymmärretäänkö se niin kuin minä tarkoitan vai ei? Tuohtuuko joku kirjasta ja jos tuohtuu niin lapset vai aikuiset? Ja miksi? Saako lastenkirjassa leikkiä kuolemalla? Minun mielestäni saa. Koska kuolema on olemassa ja kaikki sitä joskus miettivät niin mielestäni sitä voi vapaasti käsitellä mielikuvissaan, puntaroida ajatuksia ja hälventää paniikkia.

Miksi he katsoivat TV:tä?

He rakastivat tv:n katsomista. Se oli ihanaa ja mielenkiintoista! Ei tarvinnut tehdä mitään vain makoilla ja antaa asioiden tapahtua silmien edessä.

Mitä lohikäärme sai syntymäpäivälahjaksi (tv-ohjelmassa)?

En ole miettinyt asiaa! Kuvasta voisi päätellä että hän saa ainakin kitaran. Tai olisiko ukulele?

Tykkäätkö vatkulista koska kerran kirjoitit siitä?

Enpä erityisemmin. Ajattelin että se olisi oikeaa tätiruokaa, konstailematonta perusruokaa ilman lisäaineita. Sellaista ruokaa jota Veeran ja Tyyran kaltaiset tarjoaisivat omituisille naapurin pikkupojille ja saisivat heidät ravittua yhdessä hujauksessa.

Miksi Pixonin pojat juoksivat hiiren luo?

He eivät olleet koskaan nähneet oikeaa hiirtä – vain televisiossa. Oli jännittävää nähdä oikea elävä eläin niin läheltä.

Miksi TV kuoli?

Ihan yksinkertaisesti: se meni rikki. Ehkä sitä käytettiin liikaa?

Miksi he katsoivat niin paljon TV:tä? Ja söivät karkkia?

Ehkä on vain niin helppoa napsauttaa TV päälle ja antaa sen viihdyttää kuin nähdä itse vaivaa. Ja karkithan ovat hyviä… Nykyään lapset touhuavat enemmän tietokoneella tai tabletilla ja muilla vastaavilla laitteilla eivätkä katso niin paljon TV:tä. Internetin maailma on kuitenkin aika monimutkainen joten valitsin tarinaan lapsia jotka ovatkin riippuvaisia televisiosta. 

Kuinka äiti pystyi huutamaan pojille vaikka oli nukkumassa?

Hän heräsi unestaan ja huomasi että he katsovat vielä TV:tä, nuo laiskamadot.

Eikö heillä ollut isää?

En tiedä: luulen että hän asuu muualla tai on koko ajan töissä.