Miksi juoksen

"Juoksu ei tyhjene yhteen lauseeseen, sillä juoksu ei ole yksi vaan monta. Juoksu on innostus ja lamaannus. Se on kipu ja nautinto, hulluus ja nerous. Juoksu on ääripäät ja kaikkea ääripäiden välillä."

Miten kirjailijasta tuli juoksija? 

Kaikki sai alkunsa 2000-luvun alussa, jolloin Karo Hämäläisen viikko-ohjelmaan kuului saunominen kirjailijaporukan kanssa. Osa porukasta tapasi käydä juoksulenkillä ennen saunomista ja Hämäläinen halusi myös mukaan. Näin hän alkoi harjoitella salaa, jotta voisi liittyä saunalenkkiseurueeseen.

Ei kestänyt kauan ennen kuin Hämäläinen hurahti juoksuun. Alussa tavoitteena oli juoksulenkki kolme kertaa viikossa. Avaintreenejä Hämäläisellä ei ollut vain hän juoksi aina niin kovaa kuin pystyi. Ajan mukaan hän alkoi harjoitella monipuolisemmin. Mutta lepopäiviä tai kevyitä viikkoja hän ei kuitenkaan soveltanut harjoitusohjelmaan. Karo itse kirjoittaa, että hän ei keksi yhtään juoksuharjoittelun perusvirhettä, jota hän ei olisi tehnyt joko tietämättömyyttään tai kovapäisyyttään.

”Itsepä virheeni tein, kantapään ja polven kautta koin, ja valitettavan hitaasti opin”.

Kirjassa saadaan seurata Karon juoksuharrastuksen eri vaiheita saunalenkeistä puolimaratoneihin, maratoneista ultrajuoksuihin. Pisin Karon juoksema ultrajuoksu on 166 kilometrin Karhunkierros.